Jotain samaa meissä on
Itsenäisyyspäivänä osallistun oman kylän jumalanpalvelukseen. Kokenut kirkkokuoro laulaa Finlandian viimeiseksi. Se soi taas kauniisti kivikirkkomme seinistä. Laskemme yhdessä seppeleet sodissa kuolleiden muistoksi. Siinä kylänväen yhteinen kunnioitus, suru ja myötätunto on lähes käsinkosketeltavaa. Hiljaiset hetket kuulostavat kauniilta, vaikka tunnelma on apea. Kaatuneiden muistomerkillä kylä on yhtenäinen, ja suru on yhteinen. Isät, veljet ja isoisät, puolestamme taistelleet. …
