Itsenäisyyspäivänä osallistun oman kylän jumalanpalvelukseen. Kokenut kirkkokuoro laulaa Finlandian viimeiseksi. Se soi taas kauniisti kivikirkkomme seinistä. Laskemme yhdessä seppeleet sodissa kuolleiden muistoksi. Siinä kylänväen yhteinen kunnioitus, suru ja myötätunto on lähes käsinkosketeltavaa. Hiljaiset hetket kuulostavat kauniilta, vaikka tunnelma on apea. Kaatuneiden muistomerkillä kylä on yhtenäinen, ja suru on yhteinen. Isät, veljet ja isoisät, puolestamme taistelleet. Me muistamme, me kunnioitamme, me arvostamme edesmenneitä polvia, jotka joutuivat kohtaamaan liian paljon pelkoa ja surua.
Meillä vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkki on ihan eri puolella kirkkoa, kuin muut muistopaasit, siis oikeastaan takaosassa hautausmaata. Lippukulkue muistaa reittinsä, ja seppele lasketaan myös punaisten muistoksi. Tänään en katso, jäikö osa kirkkoväestä hiljaa etäämmälle. Sisällissodasta on kauan, mutta suvut muistavat vielä.
Kirkkokahvit on täytynyt perua. Meidän piti kuunnella kahvittelun lomassa esitystä kylän lotista. Jäämme odottamaan uutta tilaisuutta ja uutta historiankirjamme osaa, jossa kylän lottien osuutta sotiemme taisteluissa on paremmin kerrottu. Lotat ja kotirintamien naiset ansaitsevat omat muistomerkkinsä, sillä heidän osuutensa sodasta selviytymisestä oli myös suuri.
Olen aina ymmärtänyt sisällissotamme syyt ja seuraukset molemmin puolin. Ymmärrän, vaikka lopputulos oli kovin surullinen. En tiedä kumpaan joukkoon olisin silloin liittynyt. Ehkä olisin vetäytynyt sivuun ja pyrkinyt välttelemään puolen valintaa. Lotaksi olisin liittynyt heti.
Kylänväen kanssa huokaamme, että tässä ajassa on paljon samaa, kuin oli silloin. Tämä on meidän sotamme, vihollinen on vain näkymätön. Tässä ajassa on myös paljon pelkoa ja surua. Mutta on myös taisteluhenkeä. Kyllä tästä vielä selvitään!
Tänään kylää jakaa ihan muu asia. Se on saanut some-seinät ikävien viestiketjujen peittoon. Toiset pelkäävät tautia, toiset rokotusta. Toiset eivät ole kovin säntillisiä varotoimien suhteen, toisille sääntöjen noudattaminen ja kaikenlainen varovaisuus on tärkeää. Ymmärrän erilaiset näkemykset, suren vastakkainasettelua ja jakaannusta. En tiedä taaskaan kummalle puolelle asettautuisin. Minulla on ystäviä molemmissa leireissä. Olen vetäytynyt sivuun, ja välttelen puolen valintaa.
Itsenäinen Suomi on ollut meille suuri lahja, ja siitä kiitos kuuluu isovanhempiemme suuruhrauksille. Meillä on muihin kansoihin verrattuna ihmeellisen hyvin asiat. Jokaisella sukupolvella lienee oma kasvutehtävänsä ja haasteensa, joita historian tutkijat aikanaan varmasti analysoivat paremmin kuin me tilannettamme nyt.
Tänään teen vielä politiikkaa, vaikka se ahdistaa tai pelottaa monia. Minulle politiikka on itsenäisen Suomen ja suomalaisten yhteisten asioiden hoitoa. Koen poliitikkona monesti samaa, jota lotat aikanaan joutuivat kohtaamaan. Heitä väheksyttiin ja nimiteltiin avoimesti. En ymmärrä muiden käytöstä silloin, enkä ymmärrä poliitikkoihin suhtautumista nyt.
Ihan selvästi jotain samaa meissä edelleen on.
Arvokasta ja hyväksyvää itsenäisyyspäivää ihan jokaiselle!
6.12.2021 Karjalohjalla
Kirsi