Inhimillisesti ja taloudellisesti -aluevaaliohjelmani

Näihin vaaleihin lähden mukaan vastuuntunnosta, asiakaskulmalla ja ratkaisuja etsimään. Sote-sektori on yhteisökulujen jättiläinen. Sen tajusin jo urani alkumetreillä. Ja tämä jättiläinen kasvaa vuosi vuodelta niellen lisääntyvästi veroeurojamme. Ihmiset ovat fyysisesti entistä terveempiä, ja eliniän-ennuste kasvaa hienosti, mutta samalla psyykkinen pahoinvointi lisääntyy hallitsemattomasti. Isoin haasteemme lienee tulevaisuudessa kuitenkin hoitajien riittävyys. 

 Vaaliohjelmani teesit:

1. Tärkeintä on luoda hyvä hallinto ja toimiva organisaatio:

• Vanhat hierarkiset jäykät organisaatiot tulee saattaa historian osastolle, vaikka jotkut joutuvat luopumaan arvoasemastaan ja vallastaan – Jokainen organisaation ammattilainen on arvokas osa kokonaisuutta.
• Avoimuus ja läpinäkyvyys hallinnossa ja päätöksenteossa on nykyaikaa.
• Poliittista valtapeliä tulee heikentää hallintosäännöillä – Tilalle on saatava asia-, yhteistyö-  ja tavoitekeskeisyyttä myös poliitikoille. 
• Hyvää hallintomallia kannattaa etsiä ja hallinnon kehittymiselle on annettava aikaa.

2. Arkiset ja yleiset palvelut pitää olla kaikkien helposti saavutettavissa omassa tutussa kaupunginosassa tai kyläkeskuksessa: 

• Sairauden yllättäessä ei apua jaksa lähteä hakemaan kaukaa. Soitto tutulle hoitajalle ja varhainen käynti omalääkärin vastaanotolla on paras hoitopolun alku ja tie nopeaan toipumiseen.  
• Neuvolat ovat terveyden edistämisen peruskivi. Helppo neuvolakäynti on lapsiperhearjessa arvokasta. 
• Viikottaiset yleiset mittaukset, testaukset ja näytteenotot on sujuvinta hoitaa lähellä asiakkaita. 
• Länsi-Uudellamaalla väestötiheys on niin suuri, että kiinteä varsin tiheä terveysasemaverkosto on ihan paikallaan. Liikkuvat palvelut (hoitobussit) voivat toki täydentää pienempien kylien palveluja. Sähköinen asiointi sopii osalle väestöstä hyvin, mutta se ei voi vallata koko palvelutarjontaa. 
• Kun vanhukset tai vammaiset eivät enää fyysisesti kotona pärjää, hoitokoti ystävien ja läheisten lähellä on arvokasta ja lempeää. Laitoksiin etäälle eristäminen on julmaa. 
• Keskittäminen sopii vain erikoishoidoille ja jossain määrin organisaatiolle ja hallinnolle. 

3. Varhainen tukeminen ja matalan kynnyksen tuki on inhimillisintä ja edullisinta. 

• Suomalaisen neuvolaohjelman hyödyt tunnetaan, mutta niitä voi myös laajentaa. Isät (tai muut lähivanhemmat) tarvitsevat omat käynnit neuvolaan, jotta perhettä kokonaisuudessaan voidaan tukea ja tarvittaessa hoitaa.
• Kodinhoitajat ja kotikäynnit tarvitaan myös lapsiperheisiin, silloin kun haasteet ovat kasvamassa. Varhainen apu kotona koko perheelle on tehokasta ja edullista, jos vertaillaan hoitokustannuksia lastensuojelulaitoksissa. 
• Mielenterveyden haasteiden tunnistaminen ja hoitaminen alkumetreillä on tuloksellista ja inhimillistä. Varsinkin lasten, nuorten ja työikäisten mielenterveyden haasteiden juurisyyt on löydettävä ja tunnustettava. Meillä ei ole varaa menettää yhtään lasta tai työikäistä.
• Varhainen haasteiden hoitaminen on ammattilaisille mielekästä, sitä oikeaa avun ja hoidon antamista.
• Nykyinen lastensuojelelun malli ei toimi, ja vaatii kiireesti uudistusta. 

4. Terveyden edistämiseen ja ennaltaehkäisyyn kannattaa panostaa.

• Huoltosuhteen ollessa haasteellinen, ja suurten ikäluokkien siirtyessä vanhuuteen, on keskeinen keino selvitä hoitotehtävästä hidastaa ja siirtää avun tarvetta. Liikuntakyvyn ylläpitoon, kuntoilun ja mielenterveyden edistämiseen tarvitaan kolmannen sektorin (yhdistystoiminta) palveluita, liikunnan ammattilaisia ja yhteiskunnan panostuksia. 
• Yksinäisyyden haitallisten seurauksien torjuntaa pitää tehostaa. Tässäkin kolmas sektori (yhdistystoiminta) yhdessä julkisen sektorin kanssa on varmasti avain hyvään. 
• Terveys ja hyvinvointi on jakaantunut yhteiskunnassamme. Psykofyysinen terveys kuuluu koko väestölle ja siihen kannattaa panostaa myös julkisia varoja. Tämä vaatii uutta asennetta ja tahtotilaa. 

5. Palvelumalli -uudistuksen keskiöön asetettava asiakas ja terveys. 

• Organisaatiouudistus on käännettävä palvelemaan avun tarvitsijaa. Jokaisen ihmisen tarpeet ja huoli tulee tulla kuulluksi yhdeltä luukulta. Tämä on todellinen haaste, sillä tavat ja tottumukset on osin ihan toisin. Arvovallasta ja vanhoista rakenteista luopumien tuo varmasti vastustusta.  
• Hoidon aloittamisen nopeus on oltava keskeinen tavoite, ja se tarvitsee radikaaleja uudistuksia. Tähän ei heti ammattikunnan koulutusrakenne riitä, mutta tavoitteelle kannattaa antaa aikaa. 
• Ihminen on kohdattava ja hoidettava kokonaisena; psyykkisenä, fyysisenä, sosiaalisena ja henkisenä kokonaisuutena. Kaikkien osa-alueiden vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin vaatii vielä lisää ymmärrystä ja hyväksyntää, mutta tuo lopulta meille sen todellisen hyvinvoinnin.

6. Hoitajat ja hoitotyö tarvitsee arvonkorotuksen.

• Mikään uudistus ei korvaa tärkeintä osaa koko avun ja hoidon antamisessa; hoitajat ovat korvaamattomia ja ansaitsevat monin eri tavoin arvonkorotusta. Tämä on laajan yhteiskunnallisen arvokeskustelun haaste, mutta myös uusi aluehallinto voi tehdä asialle paljon.
• Hoitajien työhyvinvoinnin eteen pystyy tekemään paljon, ja se on suuresti työnjohdon tahdosta ja osaamisesta kiinni. Inhimillinen työ vaatii inhimilliset hoitajat, joilla on oltava inhimilliset esimiehet. 
• Väestörakenteen muutoksen tuoma kaksinkertainen haaste vaatii kiireellä ratkaisuja. Hoitajien määrän riittävyys jo nyt on suuri haaste, ja haaste vaikeuttuu koko ajan. Nykyisten hoitajien kuormittaminen yli inhimillisen ja fyysisen sietokyvyn on suuri riski.
• Yhteiskunnan tuen ulkopuolella on arvokasta ja merkittävää ammattikuntaa ja hoitomuotoja. Näistä suurin ja merkittävin ryhmä on hierojat, joiden osuus kivunhoidosta ja työkyvyn ylläpidosta on varmasti valtava. Terveyspalvelujen ammattilaisten ja erilaisten hoitojen hyödyntäminen parhaalla mahdollisella tavalla vaatii radikaaleja uudistuksia. 

7. Taloudellinen reaaliteetti on hyväksyttävä.

• Erikoissairaanhoitoa ja lääkekehitystä voi edistää loputtomasti rahalla, mutta yhteiskuntamme tarvitsee myös muualle varoja. Sairauksien hoidon kehittäminen ja panostuksen määrän kohtuullistaminen vaatii haasteellisia arvokeskusteluja.
• Sote -kokonaisuuden kustannusten nousu on ollut aina valtavaa. Toimet ja keskustelu kustannusten nousun estämiseksi ovat lähes olemattomia. Keskittämisen ihanne on näistä lähes ainoa, mutta sen kokonaisvaikuttavuus on heikko.
• Hyvä taloushallinto ja talouden realiaikainen seuranta on luottamuksen ja kehityksen avain. 

Teimme hyvän ja tärkeän päätöksen uudistaa sote-palvelujen perustaa. Nyt on edessä se uudistustyö. Ensimmäinen aluevaltuusto tekee isoja valintoja, rakentaa pohjan ja perustuksen. Siinä työssä tarvitaan visioita, ratkaisukykyä, rohkeutta ja harkintaa. Uudistustyölle pitää antaa aikaa, vaikka akuutteja haasteita on paljon. 

Tiedän, että juuri uudistustyössä, suunnittelijana, ratkaisijana ja rakentajana olen ihan parhaimmilani. Haasteiden ratkaiseminen, hyvään lopputulokseen pyrkiminen, on intohimoni. Etsin kaikessa juurisyitä ja totuutta, mutta pidän reaaliteetista koko ajan kiinni. Elämä on opettanut minulle, että me ihmiset olemme monitahoisia, erilaisista lähtökohdista katselevia ja inhimillisiä – teemme virheitä, vaikka pyrimme parhaaseen. Sote-uudistus vaatii sekä inhimillisyyttä, visioita että reaaliteetteja, mutta myös arvokeskustelua. Siinä olen oikea henkilö. 

Karjalohjalla 5.12.2021

Kirsi Ferin